Vuosi 2016 alkaa olla pulkassa

Hei,

Jälleen kävi näin. Jälleen pitkä blogitauko. Ei tämän näin pitänyt mennä. Pääni on sauhunnut jatkuvalla syötöllä blogitekstiaiheita, mutta en ole saanut mitään kirjoitettua. Pääni suunnittelee koko ajan elämääni eteenpäin. Silti en saa mitään aikaiseksi. Miksi?
Mikä minua vaivaa? Olenko vain laiska ihminen? Olenko vain saamaton? Vai enkö haluakaan muutosta tarpeeksi? Mitä pelkään?

rain_villa-lynx

Koko vuosi on ollut rämpimistä. Olen tuntenut eläväni sumuverhon peitossa. Vuoden aikana on tapahtunut paljon pahaa, mutta paljon hyvää. Koen olevani onnellinen, mutta samalla olen todella surullinen. Olen ikionnellinen perheestäni, elämäni rakkaudesta; ihanasta aviomiehestäni, jonka kainalossa olen aina turvassa, ystävästäni, viisaudestani, unelmistani. Ihan kaikesta.

Samaan aikaan olen kuitenkin surullinen. Vuosi pitää sisällään menetyksiä, surullisia hetkiä ja pettymyksiä. Surullisin hetki tänä vuonna oli elokuun loppupuolen perjantai-ilta, kun sain yllättäen keskenmenon. Edellisten kuukausien ilo päättyi suureen suruun. Vauva oli kovasti toivottu ja haluttu. Elämäni suurin unelma, tulla äidiksi. Nyt se valui viemäriin. En murtunut täysin. Otin asian itseasiassa todella hyvin. Vuoden loppua kohden olen kuitenkin kärsinyt surusta yhä enemmän ja enemmän. Ehkä en käsitellyt asiaa kuitenkaan täysin. Kukaan ei halua puhua asiasta. Ne jotka siitä jotain ymmärtävät, eivät halua kaivella asiaa tai heilä jo on lapsia tai ovat parhaillaan raskaana. Eihän raskaana halua käsitellä toisen menetystä. En syytä ketään. En haluaisi itsekään. Enkä oikeastaan tiedä haluanko oikeastaan puhua asiasta kenelläkään. Kyllä tämä vielä iloksi muuttuu. Uskon, että kyllä minusta vielä tulee äiti. Jos ei, puran kaiken rakkauteni muiden lapsiin. Olen tänään poikkeuksellisen surullinen hormoonien takia. Olin varma, että olen raskaana. En edes tiedä miksi, oli vain sellainen olo. No kuukautisethan ne alkoivat kolme päivää etuajassa. Tunteet siis hieman pinnassa.

sunrise_villa-lynx

Kaiken surullisen vuodatuksen jälkeen totean, että vuosi 2016 on ollut kuitenkin nousujohteinen. Elokuun jälkeen on tapahtunut paljon hyvää. Ensiksikin rakas veljeni meni naimisiin. Olen niin onnellinen, että veljeni on löytänyt rinnalleen niin mahtavan naisen. Olen enemmän kuin onnellinen heidän puolestaan. Häiden jälkeen pidin pienen loman. Alkoi elämän langat kadota stressin alle. Oli oikea hetki ottaa aikaa itselle. Se teki todella hyvää. Sain etäisyyttä kaikkeen. Loman jälkeen aviomieheni sai vihdoin opiskelut päätökseen ja viime viikolla juhlittiin valmistujaisia. Kaiken kruunasi ilmoitus, että uusi automme odotti meitä ennen sovittua aikaa. Ihka ensimmäinen uusi automme. Suoraan tehtaalta haluamillamme varusteilla. Kävimme hakemassa auton aatonaattona ja pääsimmekin joulunviettoon uudella autolla. Toivoimme salaa, ettei matka vanhemmilleni olisi koskaan päättynyt. Tätä vuotta on enää muutama päivä jäljellä ja jännityksellä odotankin, tuoko tämä vuosi vielä lisää iloisia uutisia. Entä mitä vuosi 2017 tuo tullessaan? Tuleeko siitä meidän vuosi? Se jää nähtäväksi.

Nyt käperryn suklaarasian ja Jaren eli Cheekin kirjan kanssa  sohvannurkkaan viltin alle ja nautin tämän vuoden viimeisistä päivistä.

book-and-lights_villa-lynx

Oikein hyvää vuoden viimeistä viikkoa kaikille ja lupaan, etten jatka synkistelyä blogissani enää ensi vuonna. Ainakaan kovin paljoa!

http---signatures.mylivesignature.com-54493-275-2FA08B37CAF173DD0A8C883CACDB3ED9

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.