Syy hiljaisuuteeni

Heippa,

Näin pitkä tauko ei ollut tarkoitukseni. Tai ei ollut tarkoituksena pitää taukoa ollenkaan. Viimeinen kuukausi lomareissulta palaamisen jälkeen on ollut todella rankka henkisesti. Olen miettinyt päivittäin, että tulenko jakamaan teidän kaikkien kanssa elämääni pysäyttäneen hetken vai olenko vain hiljaa ja jatkan matkaa päivä kerrallaan.

SAMSUNG CSC

Kokemukseni ei kuitenkaan ole ainutkertainen tai mitenkään harvinainen, mutta melko vaiettu salaisuus. Näin ollen päätinkin, että jaan sen kaikkien kanssa.
Lähdetään ihan alusta. Kerroin teille Lähitulevaisuuden unelmani -postauksessa kuinka yksi suurimmista unelmistamme aviomieheni kanssa on saada perheenlisäystä. Olemme päättäneet, että lapsi saa tulla jos on tullakseen, mutta emme ole asiasta vielä suurta stressiä ottaneet. Olen huomannut, että suhtaudun vauvauutisiin hä surullisemmin. Olen onnellinen kaikkien puolesta, jotka ovat raskaana tai ovat saaneet jo jälkikasvua, mutta huomaan itselläni pistoksen sydämessäni uutisen kuullessani.

Olin jo menettänyt toivon, että onnistuisimme raskautumaan (inhoan tuota sanaa) luonnollisin keinoin, kun heinäkuisena sunnuntaiaamuna tein raskaustestin, kun erittäin säännölliset kuukautiseni olivat viikon myöhässä. Voi sitä epäuskon ja ilon määrää, kun testi näytti minun olevan raskaana! Emme meinanneet pysyä housuissamme mieheni kanssa. Päätimme kuitenkin olla kertomatta kenellekään heti.

Happy-jumping-couple

Parin päivän jälkeen oli pakko soittaa läheiselle ystävälleni ja kertoa hänelle ilouutiset. Hän oli juuri pari viikkoa aikaisemmin tehnyt minulle samanlaisen soiton. Voisimme siis jakaa nämä kuukaudet yhdessä. Vanhemmilleni halusimme kertoa ennen lomareissuun lähtöä. Olin kauan jo miettinyt miten kerron heille ilouutisen. Sain äitini itkemään ilosta ja isäni oli myös hyvin innoissaan. Ensimmäinen lapsenlapsi olisi tulossa.

Iloa ei riittänyt kuin pari viikkoa. Seitsemännellä viikolla elimistöni päätti, että sikiö ei kehity oikein ja sain keskenmenon. Shokki oli kova, mutta olin myös osannut tähänkin vaihtoehtoon varautua. Pahinta menetyksen lisäksi ovat kivut ja pelko keskenmenon jälkeisistä komplikaatioista.

Nyt on kuukausi keskenmenosta ja huomaan, että henkiset arvet vasta alkavat tulla esiin. Olen ollut viimeiset viikot todella allapäin. En ole saanut oikein mitään aikaiseksi ja työt ovat tuntuneet ylitsepääsemättömiltä. Päivä kerrallaan ollaan edetty. Elämä jatkuu ja tiedän monien ajattelevan, että eihän tämä maailman loppu ole. Ei olekaan. Tiedän ainakin voivani tulla raskaaksi ja ainakin hetkeksi sain elämääni muutakin ajateltavaa kuin työt.

darkness

Halusin jakaa tämän kokemuksen vain ja ainoastaan sen takia, että muut saman kokevat ymmärtävät etteivät ole yksin. Itsekin tajusin kuinka yleistä tämä on vasta kun käytin ensimmäiset keskenmenon jälkeiset päivät googlettamalla. Ensimmäisenä aina tulee olo, ettemme saakan koskaan lapsia. Onko minussa joku vika, kun lapsi ei kehittynytkään? Milloin voimme aloittaa yrittämistä jne. Pahinta on kuitenkin, että netistä löytyy ristiriitaisia neuvoja. Kehotankin kaikkia soittamaan neuvolaan ja käymää gynekologilla tarkastuksessa. Suosittelen hyvää yksityistä, jolla on aikaa keskustella ja ymmärtää myös asian henkinen puoli.

Tärkeimpiä ovat läheiset, jotka auttavat pahimman yli. Itselleni tärkeimmäksi asiaksi on muodostunut asiasta puhuminen. Rankinta oli aluksi se, että ystävät eivät uskaltanee lähestyä. Olisin kaivannut juttuseuraa, mutta he eivät varmaan uskaltaneet kysyä asiasta. Tällöin on helpompi vältellä toista. Annankin kaikille hyvän neuvon, älkää koskaan jättäkö keskenmenon saanutta yksin. Riittää, kun kertoo, että olen täällä jos haluat puhua. Kaikki eivät kuitenkaan halua jutella, jolloin pitää myös antaa tilaa.

field-summer-sun-meadow.jpg

Hymyilyttää, kun vielä reilu kuukausi sitten tuulettekin raskauden hyvänä puolena sitä, että 9 kuukautta ilman kuukautisia. Tänään kuitenkin juhlin, että ne vihdoin alkoivat. Näin se elämä heittelee. Ikinä ei voi tietää mitä kuukauden päästä tapahtuu. Nauttikaamme siis jokaisesta päivästä, vaikka elämässä olisi syviäkin kuoppia!

 

http---signatures.mylivesignature.com-54493-275-2FA08B37CAF173DD0A8C883CACDB3ED9

P.S. Seuraavassa postauksessa vihdoin lomakuvia, jotka luulin postanneeni jo Kreikassa ollessani. Yhteys oli siellä niin huono, etteivät ne olleet päivittyneet tänne.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.