Hei,
olen viime aikoina pohtinut elämääni tai oikeastaan itseäni. Vuosien aikana ajatusmaailmani on muuttunut. Ei mitenkään radikaalisti, mutta asioiden tärkeysjärjestykset ovat hieman muuttunut. Monet asiat ovat edelleen todella tärkeitä, niin kuin ne ovat aina olleetkin, mutta osa asioista on menettänyt merkityksensä.
Lukiessani yhtä suosikkiblogian Eevi Teittisen Mini Fitness:tä. Koin jälleen oivalluksen. Mietin tekemisiäni aina muiden kautta. Teen päätökset elämästäni sen mukaan, mitäköhän muut siitä ajattelevat. Tai lähinnä ajattelen aina vanhempieni mielipidettä. Haluaisin pikku hiljaa päästä siitä eroon. Se ei ole helppoa. Onko se huonoa itsetuntoa? Olenko liian kiintynyt vanhempiini vai mistä tämä johtuu?
On ihan normaalia konsultoida omia vanhempiaan päätöksissä, joista heillä todennäköisesti on enemmän kokemusta. Kuten asunnon ostossa tai työelämään liittyvissä asioissa. Jotkut asiat pitää kokea itse, jotta niistä voi oppia. Omalla kohdallani, äitini ääni soi päässäni kaiken aikaa. Muistan aina, kun opiskeluaikoina mietin hiusteni värjäämistä tummiksi. Puhuin siitä opiskelukaverilleni ja tokaisin, että äitini olisi kyllä todella järkyttynyt jos tekisin niin. Opiskelukaverini totesi järkyttyneenä: Mitä kysytkö äidiltäsi vieläkin lupaa mitä teet hiuksillesi?? Silloin ensimmäisen kerran ymmärsin, että ehkä arvostan liikaa vanhempieni näkemystä asioihin.
Olen nyt viime päivät yrittänyt keskittyä siihen, että mitä Itse haluan ja miltä asiat Minusta tuntuvat. Ensimmäiseksi työkseni varasin ajan uraneuvojalle. Haluan löytää sen oman juttuni, enkä aina olla niin hemmetin järkevä. Toinen puoli tässä asiassa on se, että minun pitää myös osata seisoa omien päätösten takana, eikä aina olla selittämässä, miksen mennyt salille vaan jäin kotiin. Rehellisesti myöntää, ettei vaan huvittanut. Täällä eletään itseään varten, ei muita. Miksi sitä aina haluaa antaa toisille itsestään paremman kuvan kuin mitä todellisuus on? Sitähän sosiaalisessa mediassakin jatkuvasti tehdään. Eikö pitäisi nauttia siitä oikeasta elämästä, eikä luoda mielikuvaa täydellisestä elämästä?
Olen asettanutkin itselleni yhdeksi unelmaksi ja tavoitteeksi, elää omaa elämääni niin kuin haluan, tai haluamme aviomieheni kanssa, miettimättä mitä muut ratkaisuistamme ajattelevat. Aion myös olla hieman rohkeampi. En aina järkeistää kaikkea ja pelätä tuntematonta. Kannustan muutkin mukaan haasteeseen: elämään omaa elämää, ilman muiden mielipiteiden vaikutusta!
P.S. En tarkoita muiden mielipiteiden unohtamiselta, välinpitämättömyyttä tai muiden näkemysten painamista villaisella. On aina hyvä kuunnella muidenkin näkemyksiä asioista,mutta aina ei voi tehdä niin kuin muut haluavat, jos oma sydän sanoo toista.
